Ammattimaisessa laajuudessa tapahtuva laiton verkkokalastus Olangajoen suun läheisyydessä Pääjärvessä on suurin uhka Oulankajoen vesistön alkuperäisten taimenkantojen säilymiselle, sanovat sekä suomalaiset että venäläiset vaelluskalatutkijat ja kalataloushallinnon asiantuntijat.

Oulankajoen vesistön taimenkantojen tilaa parantamaan pyrkivä suomalais-venäläinen työryhmä laati maiden kalataloushallintoelimille suunnatun ehdotuksen uudistuksista, jotka mahdollistaisivat taimenkantojen elpymisen. Sukukypsiä taimenia nousee vesistön Suomen puoleisiin jokiin kutemaan kolmannes vähemmän kuin 1990-luvun puolivälissä.

Taimenten salakalastus Pääjärvellä keskittyy Olangajoen suun edustalle, jonne kerääntyy kutuvaellukselle valmistautuvia taimenia. Muutamat yksityisyrittäjät ovat hakeneet Karjalan tasavallan maa-, kala- ja metsästystalousministeriöstä toimilupia Olangajoen suualueen läheisyyteen rajatuille ammattikalastusalueille, mutta yhtään lupaa ei ole toistaiseksi myönnetty. Työryhmä katsoo, että nämä kalastusaluerajaukset on peruttava, eikä Pääjärven pohjoisosaan tule jatkossakaan myöntää ammattikalastuslupia.

Venäjän federaation kalatalousviraston kalastuksenvalvonta ei pysty lopettamaan laitonta verkkokalastusta Olangajoen suualueella, jonne on pitkä matka viraston lähimmästä toimipaikasta Louhesta. Valvontaongelman ratkaisuksi työryhmä ehdottaa, että Paanajärven kansallispuiston Olangajoen suun suojavyöhyke laajennetaan ulottumaan salakalastajien erityisesti suosimalle, noin 50 km2:n laajuiselle alueelle ja sinne asetetaan kalastuskielto. Alueen valvonta siirtyisi tällöin Paanajärven kansallispuiston vastuulle, joilla on alueella useita puistonvartijoiden tukikohtia ja venekalustoa.

Paanajärven kansallispuisto aikoo ehdottaa suojavyöhykkeen laajentamista työryhmän ehdotuksen mukaiseksi samassa yhteydessä, kun kaikkien Venäjän kansallispuistojen suojavyöhykkeet uudistetaan. Suomen puoleisilla jokialueilla osakaskunnat ja Metsähallitus voivat halutessaan ottaa käyttöön omilla päätöksillään taimenkantojen tilaa elvyttäviä uusia ohjauskeinoja.

Työryhmä uskoo, että taimenkannat kestävät nykyisen suuruisen virkistyskalastuskuolleisuuden, jos laiton verkkokalastus saadaan loppumaan. Vesistöön tulisi kuitenkin säätää taimenelle myös ylämitta, 75 cm, jotta kutukalojen joukkoon saataisiin nykyistä enemmän suuria, paljon mätiä tuottavia yksilöitä vahvistamaan poikastuotantoa. Lisäksi olisi selvitettävä, miksi istutusalkuperää olevien taimenten osuus kutupopulaatiossa on pieni istutusmääriin nähden: onko niiden kuolleisuus jo jokipoikasvaiheessa suurempi kuin luonnonpoikasten, onko niiden vaellusvietissä vikaa vai päätyvätkö ne Pääjärvellä syönnösvaiheessa helpommin kalastajien saaliiksi kuin luonnontaimenet?

Taimenen virkistyskalastus vapavälineillä on Pääjärvessä sallittua ilman kalastuslupaa, mutta laillista saalista ovat vain kalat, joiden pituus kuonon kärjestä pyrstöevän juureen mitattuna on vähintään 60 cm. Alamitta on suurempi kuin Suomen puolella, missä taimen mitataan kuonon kärjestä yhteen puristetun pyrstöevän kärkeen.

Työryhmän mielestä Suomen ja Venäjän on ehdottoman tarpeellista solmia rajan yli vaeltavien kalakantojen hoitoa ja käyttöä koskeva erityissopimus, jonka nojalla tehdyt päätökset menevät kansallisen lainsäädännön edelle. Suomalais-venäläinen rajavesistöjen käyttökomissio antoi viime vuonna kalatalousasiantuntijoidensa tehtäväksi selvittää edellytyksiä sopimuksen solmimiselle ja sen toimeenpanosta vastaavan uuden komission perustamiselle. Suomen ja Venäjän välillä 50 vuotta voimassa ollut rajavesistösopimus velvoittaa kalojen vaellusesteettömyyden varmistamiseen ja kalakannoille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen. Oulankajoen vesistössä sopimus on kuitenkin voimassa vain Olangajoen suulle saakka, joten siitä ei ole apua Pääjärven syönnösalueen ongelmien ratkaisussa.

Oulangan-Pääjärven yhteistyöryhmän esitys on kokonaisuudessaan luettavissa Arkistosta.

Ryhmän toimintaa koordinoi yhteistyössä Metsähallituksen kanssa Naturpolis Oy:n hanke Rajavesistöyhteistyön kehittäminen ja kalakantojen kestävä käyttö, jota rahoittaa ulkoasiainministeriön Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyöohjelma.